Lisää hehkutusta pentujen liikkeistä, kyllä niitä siellä on enemmän kuin yksi, kun molemmin puolin masua liikkeitä tuntuu. Miten ihana on laittaa käsi kasvavalle, lämpöiselle vatsalle ja tuntea pienten shelttien alkujen liikehdintää, ihan siinä liikuttuu, kuten jo tätä kirjoittaessa. Bella on tainnut tartuttaa raskaushormoneja minuunkin.
Bella voi hyvin, ottaa tiineyden rennosti, nukkuu, järsii puruluita, syö ja nukkuu taas. Ulkona ei enää rieku tavalliseen tapaan vaikka lapset kaivoi lempipallon lumen alta niin ihan pikkuisen Bella sillä leikki, mutta sitten pallo on kököttänyt nurmikolla orpona. Normaalisti Bella juoksisi ja vyöryttäisi palloa intona varmaan tunnin putkeen. Ymmärtäähän tuon, kun itsekin on ison mahan kanssa neljä kertaa ollut ettei se aina helppoa ole eikä jaksa touhuta niin kuin ennen. Muuttolintujen tarkkailu on nyt mieluista puuhaa ja joen rannassa köpötellyt saukko sai Muumimamman (Bellan tämän hetken lempinimi) kinttuihin vipinää.
Täällä siis kaikki hyvin ja tänään ajattelin ommella pentulaatikon lakanat valmiiksi, pennuthan syntyy todennäköisesti jo ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti